Mene pois kesä

Tästä kesästä tulee kauhea. Tuolla ajatuksella toukokuun 29. pvä lähdin. Tiedossa oli hyvin paljon yksinäisiä iltoja, ei enää jokapäiväisiä näkemisiä poikaystäväni kanssa. Alkoi työt, jotka kuukauden sijaan olikin koko kesä. Petyin, näkisin vielä harvemmin Jonia. Viisi päivää ilman näkemistä oli ihan hirveää. Onneseni sain Jonin lähtemään viikonloppuna vanhempieni luokse. Näkisimme koko viikonlopun! Olin ihan innoissani. Meillä oli hauska viikonloppu. Tiesin, että menisi taas viikko ennen kuin näkisimme uudelleen.
Odotus tuntui ikuisuudelta. Raadoin töissä, yritin unohtaa sen kuinka ikävä minulla oli toista. Kiitin onneani, ettei musta tuu inttileskeä Jonin kanssa. Viikot kuluivat ja näimme vain viikonloppuina.

Pian koitti heinäkuu ja meidän kihlajaiset. Kaikki meni hyvin ja seuraaat päivät olivat unelmaa Jonin kanssa. Viimisenä päivänä minä itkin kuinka seuraava viikko on taas ilman Jonia enkä halunnut päästää hänestä irti.

Huolehdin liikaa. Huolehdin ihan liikaa. Kun Joni lähtee viihteelle olen huolissani. Meneekö kaikki hyvin ja entä jos ei menekkään? Entä jos sattuu jotain? Auto ajaa vaikka hänen päälleen tai hän kaatuu johonki metsikköön ihan yksinään. Mutta kyllä mun pitää antaa hänen mennä. Hän on aikuinen. Hänen pitää saada vielä mennä.

Kesää on jäljellä neljä viikkoa ja kuusi päivää ja minusta se tuntuu ikuisuudelta.Yksin päivät, illat töissä. Kyllä se syksy tulee. Kaipaan niitä kuvauksellisia koulupäiviä, kaipaan meiän luokkaa ja ennen kaikkea kaipaan sitä, että nähään taas jokapäivä Jonin kanssa. En muista, että olisin koskaan odottanut näin paljon koulun alkamista. Koulu on ollut mulle ennen vain pelkkää painajaista. Nyt meillä on kiva porukka, jonka kaa ei ainakaan nauru lopu kesken.

                            Meiän kihlajaiskuva